Klanssihteeri Kukkonen — oikeinko totta?
ROOSLUNTI
Viidenkymmenen viiden vuoden neljän kuukauden — ja — ja — kymmenen päivän vanha.
FANNI
Voi teitä — puhukaa nyt totta ja lakatkaa hulluttelemasta. Tiedättekö te hänestä mitään?
ROOSLUNTI
Korjasin hänelle viime keväänä vaunut — hänellä on vaunut ja parihevoset ja moottorivene — ja lupasi ostaa auttomopiilin. Ja huusholliska oli ollut kolme vuotta… oikein Tukholmasta tuotu. Riitaantuivat jo silloin keväällä… Kolme jahtikoiraa, Kaaro ja Pasoppi ja Anoppi… Kahdeksan huonetta alakerrassa ja kaksi yläkerrassa… (Kumartaa kohteliaasti.) Fo te loov ti vara — lykka till para! Hyvä onkin, että pidätte kintaat kädessänne, kun haravoitte. Tukholmalaisella huusholliskalla oli valkoiset kädet ja paljon sormuksia, kun hän tuli ja liversi ja toi minulle punssia. Siellä pidetään aina niin kalliita aineita… Pitkät korkit, pitkät korkit!
Fanni on käynyt vakavaksi. Katselee epäluuloisesti Roosluntia ja lähtee ikäänkuin paeten portista oikealle. Rooslunti levittelee ihmetellen tyttöjen paljotöisiä koruompeleita, tupakoi, laulaa ja jää vihdoin nuokkumaan lehtimajaan. Huokaa syvään. Ajattelee taasen. Selma tulee, näkemättä häntä, kotelo kädessä, avaa sen ja jää ihailemaan. Rooslunti katsoo puiden takaa.
SELMA kuiskaa itsekseen.
Kultaa!