Kaupungin herra heittää nauraen karamellin hänen jalkainsa juureen. Selma taipuu vaistomaisesti sitä etsimään, mutta ei löydä.
KAUPUNGIN HERRA
No, ottakaa nyt! (Tähtäilee uudella karamellilla, kunnes saa Selman huomion herätetyksi, ja heittää sitten. Selma saa karamellin käsiinsä, irroittaa, silmät maahan luotuina, paperin ja panee karamellin suuhunsa.)
SELMA puoleksi iloisena, puoleksi hätääntyneenä.
Voi voi…!
KAUPUNGIN HERRA
Mikä se oli se »voi-voi»?
SELMA
Minä niin pelkään.