Antakaa nyt kerupiinillekin suunvuoroa.
ROOSLUNTI tekee äkkiä kasvonsa surkeiksi, päästää hartiansa lamaan ja kävelee ikäänkuin raahustaisi suurta taakkaa perässään.
… ja se työnteko — ai jai jai jai… Kädet tulevat rumiksi, ruumis paksuksi. Ai jai jai jai…! (Sievistellen.) Sormet pitte olla niinkku vispilevarvut, varttalo pitte olla niinkku… se fiinein… ootikolonkkiflasku klanssihteerin huusholliskan piironginlaatikossa…
RAUHA pitkin matkaa naurettuaan ja yritettyään keskeyttää.
Rupeatteko liittoon kerupiinin kanssa…?
Oikealta kuuluu Selman ja Kilkin sananvaihto.
SELMA kaukana oikealla, näyttämön takana.
Minä en tahdo, minä en tahdo, minä en tahdo — nyt sen kuulit ja nyt sen tiedät…
Kilkin ääni vastaa epäselvempänä, tyynenä. Rooslunti ja Rauha kuuntelevat jännittyneinä. Heidän keskustelunsa tapahtuu kuiskaten.