Ei, ei sittenkään sitä sanota, ennen kuin kirkosta tultua. Täytyy neuvotella mummon kanssa.
Ruut astui permannon poikki heidän luokseen. Kauppaneuvoksen hyvä tuuli laski heti, kun hän sen huomasi. Nuo opettajattaret luulivat aina, että kaikki ihmiset istuivat heidän luokkansa penkillä heidän komennettavinaan. Hän piteli kiinni Mairesta, ikään kuin hänestä olisi ollut turvaa.
— Kas, hyvä setä, alkoi Ruut lauhasti, — setä suo anteeksi, mutta nyt kun Urho on päättänyt jättää kaiken juomisen, olisi aivan välttämätöntä, että… Me koetamme nyt kaikki auttaa häntä jaloilleen. Fanni uhraa koko omaisuutensa ja rakkautensa…
— Kyllä tässä muutkin ovat uhranneet, sanoi ukki malttamattomasti.
— Voisi tapahtua, että morsian heittäisi hänet, jatkoi Ruut, kiinnittämättä huomiota hänen sanoihinsa, — jos hän huomaisi taistelun toivottomaksi. Setä on taas tänään juonut, niin aamu kuin onkin. Urhon tulee olemaan hyvin vaikeaa nousta, jos…
Ukki otti esiin suuren siniruutuisen nenäliinansa ja löi sen paukahtaen auki.
— Vaikka minä hautoisin saunavihtanikin konjakissa, niin se ei kuulu keneenkään.
— Niin kyllä. Mutta entä sitten Salli-täti, eikö setä näe kuinka hän riutuu…?
— Riutuu? Kyllä minä kauppaneuvoksenrouvan hoidan, hänkään ei kuulu keneenkään. Piilissä hän ajaa ja…
Heillä oli edessään selvä riita keskellä pyhäaamua. Riidelkööt niin paljon kuin haluttaa!