SORRI
Minä olen täällä — hakotukkimies.
ISOISÄ hätkähtäen.
Sinä — hakotukkimies. Etkö häpeä kuunnella asioita, jotka eivät ole sinulle aiotut?
SORRI
Oletteko te, postimestari, hävennyt kuunnella sairaan lapsen leikkejä satumaailmassaan.
ISOISÄ
Minä kyllä sovin ne asiat Sibyllan kanssa — ne eivät liikuta sinua. Odotan rahojani. Sen kai olet ihan unohtanut. Morsiamesi onkin jo pitkin viikkoa valmistanut asiaa ja antanut minun kuulla, että kaikki kesälliset ansiosi ovat menneet korkoihin. Ja äidillesi. Ja muita liikuttavia tarinoita. Mutta et minnekään mene ennen kuin olet maksanut minulle. Takavarikoin tavarasi —, vaikkeivät liene minkään arvoisia, senkin kerjäläinen!
SORRI kuohahtaen.
Teiltä ainakaan en enää kerjää, saatte kaikki, mitä teille tulee!