Äänettömyys.
ISOISÄ
Cecilia Hordel… onko sinulla vielä kauniit vaaleat hiuksesi? Valo kulki aina sinun perässäsi ja piti peliään sinun hiuksissasi.
Äänettömyys.
RVA SALAVA
Postimestari Schultze… viisitoista vuotta sitten… Tekö otitte kirjeet? Vastatkaa: tekö otitte kirjeet, jotka tulivat minulle, ja myös kirjeet, jotka lähetin?
ISOISÄ
Aioit mennä naimisiin hänen kanssaan ja lentää talosta…
RVA SALAVA
Te siis otitte kirjeet. Ja luitte ne. Sekä hänen että minun. Te näitte minun odotukseni ja hätäni… Jos minä käsittäisin minkä tähden. Sillä minä ja lapseni olimme talossanne vain tiellä… Ja sitten tuli se viimeinen kauhea asia — tällainen päivä se juuri oli kuin tämäkin, lehdet alkoivat juuri kellastua — istuin ylhäällä kirjoittamassa kirjettä. Lapsi leikki ja hyppeli helmoissani. Silloin te tulette ase oikaistuna ja laukaisette. Teittekö senkin tahallanne? Sanokaa, turmelitteko tahallanne lapseni elämän, vai vahinkoko se oli?