Ei mikään siitä mitä uskotte, tohtori. En katkaissut välejä. Olisin niihin aikoihin juuri niin kipeästi tarvinnut ystävää. Teitä olin aina katsonut meidän molempien läheisimmäksi ystäväksi.
TRI ILMONEN
Te ette tietänyt millä epäluulolla teihin ensin suhtauduin. Ja kuinka te sitten vähitellen minut voititte… Ja sitten kun vaimoni kuoli, miten paljon te minua lohdutitte.
RVA SALAVA
Minä?
TRI ILMONEN
Ja sitten kun teidän miehenne oli poissa… Eihän ollut ihme, että aloin ajatella, että me kaksi yksin jäänyttä ehkä voisimme… Koetin kirjeissäni olla niin varovainen kuin suinkin.
RVA SALAVA
Niin, niin… Mutta mitäpä niistä puhuu — se on myöhäistä nyt.