"Enhän minä nyt puhu politiikkaa. Hyväinen aika! Minähän vaan kerron tappelusta ja he tappelivat. Se on aivan tosi. Murskasivatpa lisäksi yhden pojan pään."
"Yhtä kaikki. Vaietkaa — pitäkää suunne tiukasti kiinni kaikesta, paitsi mikä koskee teitä persoonallisesti, perhettänne ja kotiolojanne."
Äiti katsahti ympärilleen ja ojensi nopeasti lipun Pavelille. Hän hengitti helpommin.
"En ymmärrä mitä puhuisin."
Pavel hymyili.
"En minäkään."
"Mitä hemmettiä te sitte juoksette täällä?" virkkoi vartia hermostuneesti. "Heillä ei ole mitään puhumista, mutta heidän täytyy tulla tänne minua kiusaamaan."
"Tuleeko oikeudenkäynti alkamaan pian?" kysyi äiti hetkisen vaitiolon jälkeen.
"Prokuraattori oli täällä joku päivä sitte ja hän sanoi että se alkaa pian."
"Olet ollut vankilassa jo puoli vuotta."