"Minä voin muuttaa sanojeni järjestyksen, jos yleinen syyttäjä sitä vaatii, väittäen etteivät ne ole oikealla paikalla, mutta se ei tule muuttamaan puolustukseni sisältöä. Ja kaikessa tapauksessa jää minulle käsittämättömäksi yleisen syyttäjän kiihottuminen."
Vankien paljastukset
Sitte nousi Pavel; syvä hiljaisuus vallitsi.
"Puoluemiehenä huomaan ainoastaan oman puolueeni oikeusistuimen edessä, enkä siis tahdo puhua itseni puolustukseksi. Kuten toverinikin, minä myös kieltäydyn puolustautumasta. Mutta tahdon sen sijaan koettaa selittää mitä ette ymmärrä. Yleinen syyttäjä esitti esiintymisemme sosialidemokratisen lipun kanssa kapinaksi ylimpää valtaa vastaan, eikä huomannut meissä muuta kuin vallankumouksellisia tsaaria vastaan. Minun täytyy teille selittää että tsaari ei ole ainoa ketju, joka kahlehtii koko maamme ruumista."
Tuomarit alkoivat tuijottaa raskaasti ja levottomasti; ja marsalkka oli ensimäisenä kuiskaamassa jotakin tuomarille, välinpitämättömällä naamalla.
"Me olemme sosialisteja! Se merkitsee että olemme yksityisomaisuuden vihollisia, joka tekee eroituksen ihmisten välillä, asestaa ne toisiaan vastaan ja kasvattaa leppymättömän vihollisuuden yhteisiin pyrintöihin. Me väitämme, että yhteiskunta, joka pitää ihmistä ainoastaan työaseena sen rikastuttamiseksi, on epäihmisellinen; se on meille vihollismielinen; emme voi yhtyä sen siveyskäsitelmään. Me haluamme taistella ja me tulemme taistelemaan pois jokaisen ruumiillisen ja siveellisen orjuuden muodon tämän seuran kautta; me tulemme taistelemaan ja lyömään kumoon jokaisen mietityn keinon, joka on tarkoitettu voitonhimon tyydyttämiseksi yhteiskunnassa. Me olemme työmiehiä — miehiä, joiden työn kautta kaikki on synnytetty, jättiläiskoneista lasten leikkikaluihin asti. Jokainen koettaa käyttää meitä hyödykseen ja voipi käyttää meitä työaseina päämääränsä saavuttamiseksi. Nyt me haluamme saada niin paljon vapautta kuin mahdollista, voittaaksemme kaikki vallat. Meidän tunnustuksemme on yksinkertainen: 'Kaikki valta kansalle; kaikki tuotteet kansalle; kaikki tuotannon välikappaleet kansalle; työ pakollinen kaikille. Alas yksityisomaisuus!' Näettehän, ettemme ole kapinallisia."
"Pyydän, käykää enemmän pääasiaan!" virkkoi päätuomari selvästi ja lujaa. Äidistä näytti että hänen silmänsä alkoivat palaa pahaenteistä, ahnasta tulta. Kaikkien tuomarien kiinnitetty huomio poikaansa teki hänet levottomaksi hänen puolestaan. Ja hän, suorana ja pitkänä, seisten reippaasti ja varmasti, ojensi kättänsä heitä kohti, puhuen selvästi ja kaikuvasti:
"Me olemme vallankumouksellisia ja tulemme olemaan niin kauan kuin yksityisomaisuutta löytyy, niin kauan kuin joku komentaa ja muut työskentelevät. Me asetumme teidän leppymättömiksi vihollisiksenne, vasten yhteiskuntaa, jonka hyötyä teidän on käsketty puolustaa, ja sovinto välillämme on mahdotonta kunnes olemme voittaneet. Me tulemme voittamaan, me työmiehet! Teidän yhteiskuntanne ei ole lainkaan niin voimakas kuin se luulottelee olevansa. Tämä omaisuus, jonka tuotannoksi ja säilyttämiseksi se uhraa miljoonia ihmisiä, jotka se on kahlehtinut — tämä sama voima joka antaa sille vallan ylitsemme — herättää epäsointua omissa riveissään, hävittäen heidät ruumillisesti ja siveellisesti. Omaisuus tarvitsee äärettömän suuria ponnistuksia säilytyksekseen: ja todellisuudessa olette te meidän hallitsiamme suurempia orjia kuin me — te olette henkisessä orjuudessa, me vaan ruumiillisessa. Te ette voi vetää ennakkoluulojenne ja tapojenne alta pois painoa, joka tappaa teitä henkisesti; mutta ei mikään estä meitä olemasta sisällisesti vapaat. Kuka teidän lapsistanne voipi enää taistella voimanne puolesta ihanteena? Te olette jo käyttäneet kaikki välikappaleet, jotka ovat olleet kykenevät teitä puolustamaan historiallisen arvostelun tuomiota vastaan. Te ette pysty enää luomaan mitään uutta aatteiden alalla; te olette henkisesti kuivettuneet. Meidän aatteemme kasvaa; se hulmuaa ylös yhä häikäisevämmin; se tarttuu väkijoukkoihin, järjestäen heidät sotaan vapauden puolesta. Tietoisuus heidän näyteltävänsä osan suuruudesta yhdistää kaiken maailman työmiehet yhdeksi sieluksi. Te ette omista mitään muita keinoja tämän uudistavan elämän kehityksen ehkäisemiseksi kuin julmuuden ja ihmisten halveksimisen. Mutta vaikka teidän halveksimisenne nyt on todellista ja julmuutenne täynnä vihaa, tulevat kätenne, jotka tänään lamauttavat meitä, puristamaan huomenna käsiämme veljellisessä toveruudessa. Teidän tarmonne, koneellinen kullan lisääntymisen tarmo, erottaa teidät myös eri ryhmiin, joiden tarkoitus on nylkeä toinen toistanne. Meidän tarmomme on elävä voima, joka on perustettu alati kasvavaan tietoisuuteen kaikkien työmiesten arvosta. Meidän työmme vapauttaa maailman harhaluuloista ja peikoista, jotka pahuutenne ja ahneutenne ovat synnyttäneet ja jotka tekevät kansan voimattomiksi. Te olette repineet ihmisen pois elämästä ja hajoittaneet hänet palasiksi. Sosialismi tulee yhdistämään maailman, jonka te olette repineet rikki, yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Ja tämä tulee tapahtumaan!"
Pavel pysähtyi silmänräpäykseksi ja toisti sitte matalalla äänellä, suuremmalla vakuutuksella: "Tämä tulee tapahtumaan!"
Vanha tuomari keskeytti Pavelin useampia kertoja ja selitti hänelle jotakin. Kerran hän hymyilikin surumielisesti. Pavel kuunteli häntä hiljaa ja alkoi puhua uudelleen ankarammalla vaikka tyynellä äänellä. Vihdoin kuitenkin huusi vanhus Pavelille, jonka ääni soi hänelle vastineeksi tyynesti ja hieman ivallisesti: