"Niin", vastasi Sasha mietiskellen. "Sehän on hyvä —" Ja äkkiä säpsähtäen, ikäänkuin poistain jotain mielestään, alkoi hän puhua yksinkertaisesti ja pehmoisella äänellä: "Hän ei ala siellä elää. Hän menee pois, tietysti."
"Mutta kuinka se olisi mahdollista? Jos teillä olisi lapsia!"
"En tiedä. Sittepähän näemme, kun sinne joudumme. Sellaisessa tapauksessa ei hänen pitäisi huomata minua, enkä minä voi häntä sitoa. Hän on vapaa joka hetki. Olen hänen toverinsa — vaimonsa, tietysti. Mutta työnsä laatu on sellaista, etten moniin vuosiin saata ajatella yhteyttämme tavalliseksi, niinkuin toisten on. Tiedän että tulee olemaan vaikeata hänestä erota, mutta tietysti tulen sen kestämään. Hän tietää että minä en voi ajatella miestä omaisuutenani. En aio häntä estellä, en."
Äidin uhrikuolema
Nikolai astui sisälle, väsyneenä, mutta reippaana.
"Kuuleppas, Sashenka, sinun täytyy mennä täältä pois: niin kauan kuin voit päästä ehyin luin. Kaksi sissiä on nuuskinut minua tästä aamusta saakka, ja tämä salaperäisyys lupaa ehdottomasti vangitsemista. Tunnen sen luissani — jossakin on jotain tapahtunut. Mutta asiasta toiseen, tässä on minulla Pavelin puhe. Se on päätetty julaista ja niin pian kuin mahdollista. Vie se Ludmillalle. Pyydä hänen toimittamaan se ulos painosta mitä pikemmin. Pavel puhui hyvin, Nilovna, ja hänen puheensa tulee näyttelemään oman osansa. Varo vakoojia, Sasha. Odota — kätke nämä paperit myös. Voit antaa ne esimerkiksi vaikka Ivanille."
Puhuessansa hieroi hän vilkkaasti kohmettuneita käsiänsä ja vetäsi nopeasti auki kirjoituspöytänsä laatikot, noukkien papereita, joista hän repi joitakuita palasiksi, laskien toisia syrjään. Hän näytti hajamieliseltä istuessaan ja selaillessaan hajanaisia papereita.
"Luuletteko että siitä on pitkä aika kulunut kun tyhjensin kaikki laatikot? Ja katsokaa mikä paljous tänne on jo kokoontunut! Voi, paholainen! Kuulkaapas, Nilovna, olisi parasta ettette tekään nukkuisi täällä tänä yönä. Siitä tulee vaan surullinen näytelmä, jota ei ole hauska katsella ja kenties nipistävät he myös teidät. Ja teitä tarvitaan kuljettamaan Pavelin puhetta paikasta paikkaan."
Mahdollisuus ottaa osaa poikansa puheen levittämiseen oli mieluista äidille ja hän vastasi:
"Jos niin on, tahdon mennä. Mutta älkää vaan luulko että teen sen pelosta."