Toinen virkkoi vakaumuksella, koettaen hänen olkapäätänsä: "Nuo kirjat ovat viskatut aidan ylitse pihaan, sanon minä!"
Vanha Sizov tuli hänen luoksensa, ja katsellen ympärillensä, virkkoi kuiskaavalla äänellä: "Kuulitteko, äiti?"
"Mitä?"
"Noista lentokirjasista vain. Ne ovat alkaneet ilmestyä uudelleen. He ovat ne jaelleet yltympäri kuten suolanrakeet leipäpalalle. Paljon hyvää ovat nuo kotitarkastukset ja vangitsemiset saaneet aikaan! Serkkuni Maxim on ajettu vankeuteen, ja teidän poikanne on viety. Nyt on selvää selvempi, että hän ei ole syntipukki!" Ja hivellen partaansa virkkoi Sizov päättävästi: "Se ei ole kansa, vaan ajatukset, ja ajatukset eivät ole kirppuja; ette voi niitä kiinniottaa!"
Hän kokosi parran käteensä, katsahti äitiin, ja virkkoi pois mennessään: "Miksi ette tule joskus minua tervehtimään? Arvaan että olette aivan ypö yksin."
Äiti kiitti häntä, ja huudellen ruokiansa, huomasi hän tavattoman hyväntuulen vallitsevan työväen keskuudessa tehtaassa.
Työmiehet liikkuivat vilkkaasti, muodostivat ympyröitä, ja juoksivat yhdestä ryhmästä toiseen. Iloisia ääniä ja onnellisia sekä tyytyväisiä kasvoja näkyi kaikkialla! Nokinen ilmaperä oli kiehteessä ja tykytti jostakin rohkaisevasti ja uskaliaasti. Siellä täällä kuului huudahtusten välistä raakaa ivaa, ja joskus uhkauksia.
"Vai niin! Näyttää siltä kuin ei totuus soveltuisi heihin", kuuli hän yhden sanovan.
Nuorukaiset varsinkin olivat riemuissaan, jolla välin vanhemmilla miehillä oli epäilevä hymy kasvoillaan. Tehtaan virkamiehet kävelivät huolestuneina, ja poliisi juoksi paikasta paikkaan. Kun työmiehet näkivät heidät, hajosivat he ja astelivat pois hitaasti, tahi jos jäivät seisomaan, lopettivat he puheensa, katsellen ääneti ja kiihoittuneina vihasin katsein.
Työmiehet näyttivät olevan jostakin syystä pestyinä ja puhtaina. Gusevin vartalo kohosi korkealle muiden ylitse, ja veljensä kierteli ympäriinsä kuin lohikäärme, nauraen ja rupattaen. Yhtyneiden esimies, Vosilov ja rekordi-virkamies Isai, astuivat hitaasti äidin ohitse. Pieni, kuihtunut virkamies käänsi päänsä vasemmalle, katseli työmiesten ivallisia kasvoja ja virkkoi nopeasti, pudistellen suurta punaista partaansa: "He nauravat, Ivan Ivanovitch. Se on heistä paljasta hauskuutta. Heitä huvittaa, vaikka kysymyksessä ei ole vähempää kuin hallituksen kukistaminen, kuten päällikkö sanoo. Mitä on tehtävänä täällä, ei ole juuri rikkaruohojen kitkemistä, vaan kyntäminen tässä on tarpeen!"