— Väsyttää minuakin… Eipä juuri jaksais…
— Kohta tullaan… Tuolla noin.
Tshelkash käänsi jyrkästi veneen ja suuntasi sen jotain mustaa, vedestä nousevaa esinettä kohti.
Taivas peittyi pilviin jälleen. Alkoi sataa. Se oli hienoa, lämmintä vihmaa, ja hilpeästi se rapsahteli aaltojen harjoille.
— Seis! Hiljempaa! — komensi Tshelkash.
Veneen kokka kolahti lotjan kylkeä vasten.
— Nukkuuko ne pirut? — murisi Tshelkash iskien keksin köydentapaisiin, joita riippui lotjan kyljessä. — Ei ole laskettu portaita… rupesi vielä satamaankin. Olisi tuota jo ennättänyt.. Hoi, etanat! Ho-hoi!
— Selkashko siellä? — kuului ylhäältä ystävällinen ynähdys.
— Portaat alas!
— Kalimera, Selkash!