Luka. Ei se ole mikään arvoitus. Minä vaan sanon, että — löytyy viljelykselle sopivaa maata, sekä löytyy myös viljelykselle sopimatonta maata… Jos hyvään maaperään vaikka mitä kylvät — niin se kasvaa… Eikö niin?…
Kostiljev. Mitä? Mitä se oli olevinaan?
Luka. Otetaan esimerkiksi sinut… Jos vaikka itse Jumala tulisi ja sanoisi sinulle: Kuule, Michailo! Koeta olla ihmisiksi!… Eihän siitä mitään tulisi… millainen sinä olet — sellaiseksi jäätkin…
Kostiljev. Mi… mi-mitä… tiedätkö sinä sen — että minun vaimoni eno on — poliisi? Ja jos minä…
Vasilisa (tulee). Michail Ivanovitsch, tule juomaan teetä.
Kostiljev. Otappa sinä ja korjaa pois täältä luusi! Pois kortteerista!…
Vasilisa. Niin, niin, ukko, saat mennä tiehesi!… Sinun kielesi on käynyt liian teräväksi… Ja kuka tietää… jos lienetkin karkulainen…
Kostiljev. Jo tänäpäivänä… Ettei täällä edes hajahtaisikaan sinulta! Taikka muuten… varo itseäsi!
Luka. Kutsutko muuten vaimosi enon? Kutsu vaan eno tänne… Täällä on muka saatu kiinni karkulainen… Ehkä eno voipi vielä ansaita palkinnon… ainakin kolme kopekkaa…
Bubnov (ikkunassa). Kuka siellä kauppaa tekee? Mistä voipi ansaita 3 kopekkaa?