Satin. Pane rinkelit pöydälle, niin on toinen kätesi vapaa…
Bubnov. Se on totta! (Medvedjeville). Kuulitkos… Putka-pekko! Huomasitko? Eikö hän ole itse viisaus!
Medvedjev. Kaikki veijarit ovat viisaita… minä tiedän sen! Ilman viisautta heidän olisi mahdotonta elää. Hyvät ihmiset ovat aina tyhmiä; huonojen täytyy välttämättömästi olla viisaita. Mutta mitä kameliin tulee, niin sitä sinä et oikein… se on oikeastaan ajo-juhta… sarvia sillä ei ole ollenkaan… eikä hampaita…
Bubnov. Missä kaikki kansa on? Miksi ei täällä ole yhtään ihmistä? Hei, alas sieltä kaikki… nyt minä kestitsen! Ken on siellä nurkassa?
Satin. Pian sinä sen yksinkin ryyppäät.
Bubnov. Pianhan minä! Tällä kerralla olen koonnut kapitaalia — oikein pienen pääoman… Zob! Missä on Zob?
Kleschj (astuen lähemmäs pöytää). Ei häntä ole täällä…
Bubnov. U-u-rrr! Pihakoira! Brrju, brlju, brlju! Kalkkunakukko! älä hauku, älä toru! Juo, pidä lystiä, äläkä ilmankin jo pitkää nenää — venytä pitemmäksi enää… Minä kestitsen teitä kaikkia. Minä, velihyvä, mielelläni tarjoan! Jos olisin rikas… niin minä… rakentaisin vapaan anniskelun! Jumaliste niin tekisin! Musiikin ja lauluköörin kanssa se pitäisi olla… Tule, juo, syö, kuuntele laulua… haihduta huolesi! Hei, sinä ihmisrukka… hei, käy tänne — minun maksuttomaan ravintolaani! Satin! sinut… minä… kuule, ota puolet koko omaisuudestani! Kaikesta! Näin vain!
Satin. Parasta, että annat paikalla kaikki…
Bubnov. Koko kapitaalinko? Paikalla? Ota! Tuossa on rupla… tuoss' on vielä… kahenraha… kymmen… viisi- ja kaksikopekkaiset… siinä kaikki!