Krivoi-Zob. Kuule Bubnov! Miksi sinä juoksit karkuun?
Kvaschnja. Käy tänne! Istu… veli hyvä! Ja lauletaan minun lempilauluni… mitä?
Tattari. Yöllä nukkua pitää! Päivällä laulaa pitää!
Satin. Ei haittaa, ruhtinas! Tule sinä myös tänne!
Tattari. Kuinka — ei haittaa? Rähinä nousee… aina kun lauletaan, tulee rähinä…
Bubnov (menee hänen luokseen). No, ruhtinas! Kuinka on käden laita? Joko sinulta sahattiin käsi?
Tattari. Mitä varten? Odotetaan… kenties ei tarvis sahata… Ei käsi ole rautaa, ei sitä kauan sahata…
Krivoi-Zob. Nyt sinun asiasi ruhtinas, on tykkynään "gemàn"! [huono]. Kädetönnä sinä et kelpaa minnekkään! Meikäläisen arvo on käsissä ja selässä… Jos ei ole käsiä — on sama kun ei olisi ihmistäkään! Sinun asiasi on nyt kuin tupakka!… Tule ottamaan ryyppy… siinä kaikki!
Kvaschnja (tulee). Aa, minun rakkaat kortteeri vieraani! Siellä ulkona, siellä ulkona! Kylmää, kuraista… Onko minun poliisini täällä? Aappo!
Medvedjev. Minä!