Medvedjev. Minäkö muka en sinua tuntisi…
Luka. Entäs kaikki muut ihmiset — tunnetko ne myös?
Medvedjev. Omassa poliisipiirissäni minun täytyy tuntea kaikki… vaan sinua sentään en tunnekkaan.
Luka. Se on siitä syystä, setä, että maa ei kaikki mahtunut sinun poliisipiiriisi… sitä jäi sattumalta vähän sen ulkopuolellekin…
(Menee kyökkiin).
Medvedjev (menee Bubnovin luo). Se on totta, että minun piirini on pieni… mutta pahempi kuin moni suuri… Äsken juuri, päivystysvaihdon aikana, vein suutari Aljoschkan poliisikamariin… Ajatelkaas, kävi istumaan keskelle katua, soittaa hanuria ja huutaa täyttä kurkkua: "en tahdo mitään, enkä huoli mistään!" Kadulla on suuri liike — hevosilla ajetaan… voivat ajaa vielä yliten — tai muuten vahingoittaa… Semmoinen huimapää että… No, ei muuta kuin — minä hetipaikalla hänet kyöräsin putkaan… Ihmeen on halukas panemaan toimeen epäjärjestystä…
Bubnov. Tuletko iltasilla dammia pelaamaan?
Medvedjev. Tulen. Th-ja… Entäs… Vasjka?
Bubnov. Mitäs hänestä… aivan kuin ennenkin…
Medvedjev. Siis yhä… elää?