(Ottaa Nastjalta kirjan).
Nastja (nousten). No mitä sinä minusta tahdot? Anna kirja tänne! Senkin hävytön! Ja viel' on olevinaan — herra…
Parooni (antaen kirjan takaisin). Nastja! Lakaisethan lattian minun puolestani? Eikö niin?
Nastja (menee kyökkiin). Kaikkea tässä vielä… Kyllä kai!…
Kvaschnja (kyökin ovelta — Paroonille). Tule sinä vaan! Kyllä siivoovat huoneen sinultakin… Näyttelijä! Kun sinua kerran pyydetään, niin sinä sen teet… Ei sinun selkäsi siitä taitu!
Näyttelijä. Aina vaan minä… miksikä minun aina?…
Parooni (tulee kyökistä, kantaen korennalla koreja, joissa on rääsyillä peitetyitä saviastioita). Tänään, miten lienee, tuntuu kovin raskaalta…
Satin. Kannatti sinunkin syntyä parooniksi…
Kvaschnja (Näyttelijälle). Muista, että lattia tulee la'aistuksi!
(Menee porstuaan, laskien Paroonin edelleen).