FEDERICO. Tää raukka ei tiedä enää mitään, sanokaa te hänelle — mitä on hän iso-äidille tehnyt?
MARIANA. Niin, hyvä herra, te olette hänelle rakkautenne ilmoittanut.
DOLORES. Ja myöskin mulle, te onneton.
FEDERICO. Kuuletko nyt, vai tahdotko vielä enemmän todistajia?
RAFAEL. Minä lienen hulluksi tuleva.
FEDERICO. Kokoo ajatukses. Olisi vaan Don Cleto täällä! Minä menen häntä hakemaan. (Marianalle.) Mariana, osota hänelle se huone, johon hän joutuu asumaan, huone puutarhan puolella. — (Rafaelille.) Ilma tekee sinulle hyvää. (Hiljaa Marianalle.) Kun hän on sisällä, niin pane ovi lukkuun.
MARIANA. Tulkaapa, hyvä herra.
DOLORES. Me otamme teitä sedäksemme.
RAFAEL. Mutta hyvät rouvat —
FEDERICO. Sinä et tahdo seurata heitä, kun he sinua pyytävät? Sinä, niin täydellinen kavalieri!