FEDERICO. Kaikkein pahimpia. Hän tulee tänne ja ensimäiseksi työksensä hän ilmoittaa rakkautensa anopilleni.
CLETO. Siinä minä en vielä havaitse mitäkään pahaa.
FEDERICO. Hän lähtee Doloreen tyköä ja kääntyy nyt — arvatkaas kenen puoleen?
CLETO. Teidän rouvanne?
FEDERICO. Menkäät hiiteen, minun rouvani puoleen?
CLETO. No kyökkipiianko?
FEDERICO. Ei, vaan iso-äidin.
CLETO. Iso-äidin? (Viattoman suorasti.) Siinä tapauksessa on hän järkensä kadottanut.
FEDERICO. Kyllä minä sen tiesin.
CLETO. Minun onnettomuudekseni on hän sen kadottanut.