CLETO. Minäkö polvillani?
LEONCIA. Niin, polvillanne olette te maanneet.
CLETO (hiljaa). Epäilemättä hän on nähnyt minun tänä aamuna kirkossa.
(Ääneen.) Entä jos niin olisi?
LEONCIA. Hän myöntää sen!
CLETO. Se oli kristillinen velvollisuus.
LEONCIA. Niin menettelee vaan Turkkilainen!
CLETO. Tämä on liikaa, minä en tiedä, mitä minusta tahdotte.
LEONCIA. Te ette tiedä sitä? Minun tyttärelleni olette avioliittoa tarinnut.
CLETO. Minäkö?
LEONCIA. Te juuri, hyvä herra.