RAFAEL. Se on siis totta, että tää herra rakastaa teitä? (Käy Cleton kimppuun, Federico pidättää häntä.)
DOLORES. Hänkö? Minä olen kuin puulla päähän lyöty.
LEONCIA. Tee vaan itsesi ällistyneeksi.
DOLORES. Minä en tiedä mistään, äiti.
LEONCIA. Eikö hän siis jo ennen ole sinun edessäsi polviaan notkistanut?
DOLORES. Ei, nyt ikään ensi kerran.
LEONCIA. Mutta niin sinä kumminkin sanoit.
DOLORES. Minä tarkoitin tuota herraa, joka vasta tänäpänä tuli meille vieraisille.
LEONCIA. Don Rafaeliako?
DOLORES. Häntä, jonka sinä sanoit itsellesi rakkautensa ilmoittaneen.