DOLORES. No, koska äiti on alkanut, ottakaat te pois minä.
RAFAEL. Minä olen kaikkein onnellisin ihminen.
FEDERICO (hiljaa). Jumalan kiitos, molemmat anopit kolmannessa asteessa! (Ääneen, kyyneleitänsä pyhkien.) He ovat iso-äidin meiltä ottaneet, nyt ottavat he vielä äidinkin? Sitä niinä en salli!
MARIANA (hiljaa). Mikä veitikka mieheni on.
RAFAEL. Älä sure, ystäväni, saat usein meistä kuulla.
FEDERICO. Siinä tapauksessa olen tyytyväinen. (Ottaa Marianaa kädestä ja sanoo, esiin astuen.) Näetkös, Mariana, näin anopeista päästään!
(Esirippu lankee.)
End of Project Gutenberg's Kuinka anopista päästään, by Don Manuel Juan Diana