M. Tullius Ciceron elämä ja teokset.
M. Tullius Cicero syntyi tammikuun 3 p. v. 106 e.Kr. lähellä Arpinumin pikkukaupunkia (nyk. Arpino kaakkoon päin Roomasta). Saatuansa Roomassa yhdessä nuoremman veljensä Quintuksen kanssa huolellisen kasvatuksen hän esiintyi jo v. 81 julkisesti puhujana ja saavutti vähitellen yhä suuremman maineen varsinkin sen jälkeen, kuin hän oli harjoitellut opintoja Kreikassa vv. 79-77. Hän otti nyt enemmän kuin ennen osaa valtiolliseen elämään, tuli v. 75 quaestoriksi sekä kohosi nopeasti läpi kaikkien virka-asteitten, jotta hän huolimatta siitä että oli nuosukas (homo novus) pääsi konsulin virkaan vuodeksi 63 varhaisimpana lain myöntämänä ikävuotena. Konsulina Cicero paljasti Catilinan vallankumoukselliset aikeet sekä kukisti valtiolle perin vaarallisen salaliiton. Tällöin Cicero oli kohonnut valtiollisen toimensa kukkuloille, mutta tämän jälkeen elämä hänelle tarjosi vain pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.
Ciceron täytyikin jo v. 58 lähteä maanpakoon Roomasta. Kuitenkin hän seuraavana syksynä kutsuttiin takaisin, jolloin Rooman kanssa suurella riemulla otti hänet vastaan. Seuraavat vuodet hän toimi etenkin puhujana sekä Forumilla että senaatissa saavuttamatta kumminkaan aikaisempaa vaikutustaan. V. 51 hän joutui prokonsulina hoitamaan Cilician maakuntaa vuoden ajan. Kun Cicero Ciliciasta palasi Roomaan, oli kansalaissota Caesarin ja Pompeiuksen välillä alkanut. Kauan epäröityään hän lähti Pompeiuksen luo Kreikkaan. Pharsaluksen ratkaisevan taistelun jälkeen v. 48 hän jälleen palasi Italiaan sekä sai helposti Caesarilta armahduksen. Muuttuneet olot vaikuttivat nyt sen että Cicero toistaiseksi pysyi aivan erillään valtiollisesta elämästä omistaen kaiken aikansa vain kirjallisille ja tieteellisille harrastuksilleen. Vasta Caesarin murhan jälkeen Cicero taasen astui valtiolliselle taistelutanterelle asettuen kaikella voimallaan mahtavaa Antoniusta vastaan. Mutta sen johdosta hänenkin nimensä myöhemmin joutui valtiopannaan julistettujen joukkoon ja murhamiehet yllättivät hänet Caietan luona (nyk. Gaëta) joulukuun 7 p. v. 43 e.Kr.
Joskin Cicero valtiollisen toimintansa johdosta useinkin on joutunut ankaran arvostelun alaiseksi, on hän puhujana ja kirjailijana saavuttanut yleisen tunnustuksen sekä katoamattoman maineen. Hänen merkityksensä omalle ajalleen sekä jälkimaailmalle on etenkin siinä, että hän helposti tajuttavassa, miellyttävässä muodossa Rooman kielellä on esittänyt eetillisesti ja esteettisesti etevämmän kreikkalaisen sivistyksen tuotteita ja tuloksia sekä johdonmukaisella, puhtaalla ja sointuvalla kielenkäytöllään kohottanut latinan kielen täydellisyyteen, josta tuli esikuva pitkiksi ajoiksi.
Ciceron kirjallisten tuotteiden lukumäärä on melkoisen suuri. Tavallisesti hänen jälkeenjättämänsä kirjoitukset jaetaan seuraaviin ryhmiin: puheet; retoriset kirjoitukset; filosofiset teokset; kirjeet.
Puhe runoilija Archiaan puolustukseksi.
Niinkuin itse puheesta näkyy, muudan Grattius syytti Archiasta siitä että hän laittomasti oli itselleen kavaltanut Rooman kansalaisoikeuden. Koska kantajan tekemät syytökset oli verrattain helppo kumota, oli koko oikeudenkäynti kaikesta päättäen valtiollisten vastustajien toimeenpanema runoilijaa suosivan Lucullusten perheen häpäisemiseksi. Juttua käsiteltiin v. 62 valamiesoikeudessa, jonka puheenjohtajana toimi praetori Q. Tullius Cicero, puhujan veli. Sitten kuin Grattius oli kanteensa esittänyt piti Cicero puolustuspuheen, josta hän suurimman osan omistaa tieteiden ja taiteiden ylistämiselle osoittaakseen että Archias, ollen näitten harrastaja, kaikin puolin on ansainnut tulla Rooman kansalaiseksi. Kuten odottaa saattoi, kumottiin kanne aiheettomana.
PUHE RUNOILIJA ARCHIAAN PUOLUSTUKSEKSI
1. [Johdanto] Jos minussa, tuomarit, on jotain synnynnäistä kykyä, jonka pienuuden kyllä tunnen, tahi jotain harjaantumista puheiden pitämiseen, johon kieltämättä olen kohtalaisesti perehtynyt, tahi jonkinmoisia innokkaalla tieteellisellä työskentelyllä saavutettuja opinnollisia tietoja tällä alalla, jonka lähellä — sen tunnustan — kaiken elinaikani olen uskollisesti pysynyt, niin kaiketikin ensi sijassa juuri tämä A. Licinius milt'ei täydellä syyllä on oikeutettu minulta vaatimaan hedelmän korvaukseksi kaikista edellä mainituista perusteista.[1] Sillä aloittaessani tarkasteluani aina siitä saakka, mihin suinkin saatan ajatuksissani silmäillä menneitä päiviäni sekä ulotuttaa lapsuuteni ajan varhaisimmat muistelmat, siitä saakka huomaan tämän päämieheni ensimäisenä innostuttaneen minua ryhtymään ja antautumaan näitten harrastusten palvelukseen. Jos siis puhelahjani, tämän miehen kehoittelusta ja opastuksista sopusuhtaisesti kehittynyt, jolloinkulloin on ollut muutamille hyödyksi, olen totta tosiaan, minkä verran minussa voimia on, velvollinen auttamaan ja pelastamaan juuri sitä, jolta olen saanut vastaanottaa sen keinon, minkä avulla saatan kaikkia muita auttaa ja monia muita pelastaa. Ja jott'ei muuten kukaan mahdollisesti kummastelisi näitä minun sanojani, sen johdosta että tässä miehessä on aivan toinen hengenlahja kuin minun omaamani oppitieto ja taito puhumisessa, niin tahdon huomauttaa, en ole minäkään koskaan ollut kiintynyt yksinomaan vain tähän taiteeseen. Sillä kaikilla opinhaaroilla, jotka korkeampaa sivistystä tarkoittavat, on jonkinlainen yhdysside ja ne liittyvät toisiinsa niin sanoakseni sukulaisuuden kautta.
2. Mutta jott'ei kenellekään teistä näyttäisi kummalliselta, että minä lakiin perustuvaa tutkimusta pidettäessä sekä rikosjuttua käyteltäessä, kun asiata käsitellään Rooman kansan praetorin, varsin ansiokkaan miehen, ynnä järkähtämättömien tuomarien edessä, tämän näin lukuisasti kokoontuneen ihmisjoukon läsnäollessa, että minä käytän tällaista esitysmuotoa, mikä eroaa sekä tavanmukaisista käräjämenoista että myös oikeudellisesta sana-asusta, pyydän teitä että tässä jutussa annatte minulle tämän vapauden, mikä on soveltuva tälle vastaajalle eikä toivoakseni teille vastenmielinen, ja suvaitsette että minä, puhuessani tämän oivallisen runoilijan ja mainion oppineen puolesta näitten lukuisain sivistyneitten läsnäollessa ja teidän, niin valistuneiden miesten edessä ja lopuksi tämän praetorin johtaessa oikeuden istuntoa, saan puhua vähää vapaammin sivistyttävistä ja tieteellisistä riennoista sekä, kun on kysymys sellaisesta miehestä, joka julkisuutta vierovan ja tieteitä harrastavan elintapansa vuoksi mitä vähimmin on joutunut käräjissä ja rikosjutuissa raastettavaksi, käyttää melkein aivan uutta ja tavatonta esitysmuotoa.