"Parasta kaikista kuitenkin on tämä syönti", sanoi Miinan Mooses, leikkisä mies ja Miinan kuuliainen toveri, joka oli lisänimensä saanut siitä, että Miina itse hoiti huoneen hallitusta.
"Eikö tuota liene hyvää muutakin", arveli hiljainen ja harvapuheinen
Taneli.
"Mitäpä olisi, etpä syömätönnä minkäänlaisesta autuudesta välittäisi."
"Kun tuolla päiväsi raadat ja kupusi viljalla täytät", sanoi Filemoni, "niin kulkeepa se ikäänkuin latujaan tämä elämä, onpa ihmisyys ikäänkuin täytetty."
"Sillä se on täytetty", sanoi Jussikin. "Jospa se Jussikin siihen tyytyisi", sanoi Eveliina, "vaan pitää olla vaimot, lapset, pyhävaatteet, vieläpä kellot taskussa, niin tämä on suurellinen. Vaan missäs Annastiina nyt viipyy", kysyi hän Loviisalta.
"Ahtolan mökille laitoin asialle, tottapahan tulee, kun joutuu."
"Ei siitä taida enää olla kiireelliseksi kävelijäksi", sanoi Liisa.
"Entäs sinä", jatkoi Jussi Eveliinalle vastatakseen, "oikein on ruojukengät kesällä, tehtaanhuivi ja silkistä letinhäntä."
"Anna olla, enpä minä sanonutkaan, että syöntiin tyydyn."
"Et syöntiin, et juontiin."