"Mutta ei hetikään niin kauan kuin sinua, kun sanoit Pekka-sedälle, muistatko, kun istuit hänen sylissään ja hän hypitteli sinua polvellaan, niin sanoit yhtäkkiä, että sanopas, milloin se sinun moraalisi on villi."
"Äitipä sanoi."
"Isälle niin. Vaan ei sedälle sitä saanut sanoa."
"Minäpä en tiennyt sitä, ettei siitä saa puhua."
"Vauvi! Ja sinä kysyit vielä, että yölläkö se rupeaa aina villiksi."
"Niin, kun minä luulin, että moraali on koira."
"Kun moraali on kiltteys."
"Se oli minusta kuin suuri koira, ja niin minä luulin, uskotko? Ja siksi minä ajattelin varoittaa Pekka-setää, että olisi varovainen, jos se yöllä villiytyy."
"Sai taas äiti punastua ja käydä levottomaksi. Ja vedet sille tuli silmiin."
"Mutta Pekka-setäpä ei suuttunut. Hän hypitti minua ja nauroi ja sanoi minua mieheksi ja toverikseen."