"Ja lampaita ja sikoja."
"Ja muistelen talvielämää, lumilinnoja, kelkkamäkeä, jouluaikoja ja lumisotia", jatkoi Jussi.
"Ja kaikkia ystäviä, Mailia ja Tyttiä ja Väinöä ja Juliaa", sanoi
Lassi.
"Kyllä elämä ennen oli toista."
"Oli."
"Vaan nyt täytyy kehittyä vain."
"Mitähän varten", kysyi Lassi.
"Että oppii ihmisiksi, sitävarten", sanoi Jussi.
"Vaan miten oppii ihmisiksi?"
"Siten, että on aina vakava, ei naura enää eikä koske huonekaluihin."