"Ja niin mieluisa se kääpiö, muistatko, se kuudensadan vuoden vanha", sanoi Lassi.
"Ja perhostyttö ja perhospoika, ne ne kauniita olivat."
"Olivat", sanoi Lassi.
"Mutta se sadanviidentoistavuotias mummo se oli kaunein, uskotko", sanoi Jussi. "Ihminen on vanhana kaikkein kaunein, uskotko? Vaikka mitä sille mummolle antaisin, vaikka talvipalttooni. Missähän se mummo nyt on? Onkohan se jo muuttunut maaksi? Ja viety hautausmaalle? Sinne ne viedään. Se olisi suru."
"Se ei ole suru. Se on hyvä", sanoi Lassi.
"Kuningaskin muuttuu maaksi. Kääpiöt vain ei."
"Kääpiöitä kun ei olekaan", arveli Lassi.
"Ei ole. Se on satua", myönsi Jussi.
"Uskotko sinä sitten satuun", kysyi Lassi.
"En usko", sanoi Jussi.