"Se oli toista. Niin onnellinen kuin silloin, en ole ollut vielä tässä elämässä", sanoi Jussi.
"En minäkään. Kankelo", sanoi Lassi.
"Saa nyt olla kiipeämättä, tämän elämän."
"Saa. Se on apinasta pahin suru", sanoi Lassi.
"Saa olla hännättä, saa asua huoneissa vain", sanoi Jussi.
"Saa", sanoi Lassikin alakuloisena.
"Mutta jos olisi oikea apinamieli, karkaisi kotoa —", innostui Jussi.
"Ne löytävät, niillä on keinot, poliisit ja muut", sanoi Lassi.
"Niinkuin ne silloin kerran, muistathan. Lähdettiin vain vähän katselemaan maailmaa, niin ne etsittivät meidät. Ja poliisi toi meidät kotiin", sanoi Jussi.
"Ei olisi silloin itse kotia osattukaan. Vaan sitten ne lupasivat, että kun tullaan aikaihmisiksi ja ollaan kilttejä, päästään ihan sinne, minne tahdotaan. Niin ne sanoivat, muistatko", kysyi Lassi.