EEDIT: Sano minulle yksi seikka — voi olla lapsellista, sano, että rakastat minua!
SOMERO: Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua, armas ihminen. — Mutta luotatko sinä siihen, sehän ei sinänsä mitään takaa? Joka poika vannoo samaa tytöllensä, jokainen köyhä sanoo sen rikkaalle, jota pyytää, jokainen mies naiselle, jonka kadulta korjaa. Tahdotko, että minä vannon sen? Minä vannon, mutta riittääkö se ilmaisemaan minun haluni, minun hulluuteni — saada sinut.
EEDIT: Jätä, jätä se sitten.
SOMERO: Saat tehdä minut tyhmäksi ja järjettömäksi, jos voit. Kaikki, mitä tahdot, ja mitä rahalla saa, sinä saat. Tahdotko kuun taivaalta, tahi auringon kiertämästä radaltansa — niitä en antaa voi. Mutta tahdotko kivet vuorista, helmet meren syvyydestä, kullan maan uumenista, ne voin antaa sinulle, ystäväni.
EEDIT: Minä rakastan sinua. Nyt olen minä valmis, minä rakastan sinua.
Menevät.
Lahja tulee kyökistä Aliinan seuraamana.
LAHJA: Aina hän on poissa, kun käyn.
ALIINA: Hänellä on varaa siihen.
LAHJA: Kissanjalkaa. Tuhlaa vain, sellainen harakanhattu.