JAAKKO: Tiedän kaikki.
LAHJA: Älä siis kysele.
JAAKKO: Mitä, mitä minä teen?
LAHJA: Ensiksi hillitse itsesi.
JAAKKO: Ha-ha-haa, ne ovat rahoillansa ostaneet hänet, ah, minä revin hänet sydämestäni, annan hänen syöstä turmioon, häviöön. Hän on täynnä vilppiä, petosta, valhetta. Miten ihmiskunta voi kohota, kun sen kohtalo on tuollaisten käsissä!
LAHJA: Liioittelet!
JAAKKO: Ja mikä muu on mahdollinen kuin sota, murhat, hävitys, rikokset tässä tuhatkertaisessa valheessa, jota elämäksi sanovat! Mikä olisikaan sopivampi heille jumalaksi kuin raha, vaikka sen mukaansa hautaan veisivät!
LAHJA: Mitäs parempaa omaa sinulla on mukanasi viedä?
JAAKKO: Jotakin omaa minun kanssani hautaan menee: minun pettymykseni ja minun häpeäni. Että pääsisi täältä pois! Onnelliset ne, jotka eivät ole tänne tulleet! Onnellinen minä siksi, että yhdellä iällä pääsen! Olkoon se lyhyt, pois, ah, pois kaipaan, etten tietäisi tästä!
LAHJA: Näinkö siis puhuu mies?