JAAKKO: Järjestän omaisuuteni niin, etten sitä käytä.
EEDIT: Kun sinä rakastat minua, se riittää. Elän lyhyen elämän kuin loistavan päivän. Toiset järjestelkööt maailman omien halujensa ja unelmiensa mukaan, minulla on omat haluni ja omat unelmani. Kerronko, mitä uneksin kerran. Uneksin: Tuli paholainen luokseni ja kysyi: "Myytkö itsesi?" "Mitä annat minusta?", kysyin minä. "Olet sievä ja järkevä", sanoi hän "saat rahaa ja valtaa". "Mikä minä olen, etten itseäni myisi; mielelläni minä itseni myyn", sanoin minä, "myytäväksi minut on luotu!" Sillä olen kuin liekki joka itsestänsä ei pala, kuin ajatus, ilman sisältöä, ihminen vailla ihmisyyttä. Tulen tänne hetkeksi. Heijastan sinun halujasi, mies, kuvastan sinun maailmaasi. — Siinä on vallalla raha. Anna, anna sitä minulle, niin saan kaikkea, mitä saatavissa on!
JAAKKO: Et tiedä, kuinka totta puhut. Minun on voitettava ihminen itsessäni, sitten voitan minä sinut! Vapauteen, sinun kanssasi, irti maasta, irti rahasta!
EEDIT: Sinä haaveilija, minä vedän sinut alas maahan!
JAAKKO: Vedä, minun voimani karttuvat siitä. Maa antaa uusia voimia, lisätyin voimin ponnistan minä, kunnes olen voittanut!
EEDIT: Ja oletko siitä voitosta niin varma, armas?
JAAKKO: Siitä voitosta olen varma. Jos en voita minä, tulevat toiset ja taistelevat samoin.
EEDIT: Ja kaatuvat. Raha kaataa miehen, raha nostaa miehen!
JAAKKO: On taisteltava siksi kunnes tulee mies, jota raha ei kaada, jota raha ei nosta, joka sitä ei kumarra, joka siihen ei ihmisyyttänsä myy!
EEDIT: Sinä rakas! Kaikki sinussa on minusta niin rakasta! Puhu, puhu mitä tahansa, haaveistasi, kuin soitto hyväilee se korviani. Minä rakastan, rakastan sinua, juuri sellaisena, lapsena!