HERMAN: Kun se vanha rakkauskin vielä elää ja tepposiaan tekee.
EEDIT: Ja sittenkin sanovat, että meille raha ja rakkaus on sama, ettei meissä ole moraalia, ei katsantotapoja!
KATARIINA: Ei katsantotapoja, ei moraalia? Meissä? Kun muuta ei olekaan!
KARHU: Ei, epäilemättä, ei muuta kuitenkaan!
KATARIINA: Mitäs meistä kertoo historian lehdillä sekin jalo tapahtuma, kun tehtiin jo rauha ja sodat ja edut jätettiin nurkumatta selän taakse.
ANNA: Viimeinen tuo lienee ollutkin sota maailmassa nyt!
HERMAN: Vielä ne soivat sodan äänet. Minä näen tämän kansan, se on niskuri kansa. Siksi jokainen sitokoon miekan kupeellensa ja nouskoon ja lyököön, jos raskii, maahan epäjumalansa. —
JAAKKO: Sen kultaisen vasikan.
EEDIT: Eikös se meitä korvesta ulos johdattanut? Epäilen, tokko meissä on sen kukistajaa.
LAHJA: Jos ei meissä, tulevat toiset ja sen tekevät. Lapsi meidän — hän, hän sen tekee!