ALIINA: Ihan tarpeeksi syvältä, syvemmin vielä jos ymmärtää, pilalla on. (Menee kyökkiin.)
LIINA SUVANTO (tervehtien): Onnittelen sinua, rakas Eedit. Sinä olet nyt — kuinkas vanha sinä nyt oletkaan — kahdenkymmenenviiden?
EEDIT: Hyss, et saa sanoa, minua niin hirveästi hävettää.
LIINA: Kun on naimisissa, ei ikäänsä tarvitse hävetä.
EEDIT: Hävettää vain, hävettää se, että aika kuluu. Kuinka sitä vanhempana ilkiää elääkään, kun nyt jo tuntuu, että alkaa olla ihan mahdoton.
LIINA: Mihinkä mahdoton?
EEDIT: Rakkauteenkin. Siitähän se on ainainen kysymys.
LIINA: Onpa toki muustakin.
EEDIT: Rahasta ja rakkaudesta.
LIINA: Kun on naimisissa, saa rakkautta yllin kyllin.