— — —
— Ystävällinen, kuten aina. Ei sievä enää. Näkisipä Lundqvist, ei sieväksi enää sanoisi. Sitä muuttuu ihminen.
— — —
— Ruotsin puolelta on. Kauppias se on, Eriksson nimeltään. Sinne ajattelin mennä.
— — —
— Poikako? Tänne jää poika. Mitä minä sillä siellä. Kun lapsi kasvaa, mitä se enää vanhemmalla sitten? Se on vain haitaksi sille. Mitä Lundqvist itse ajattelee?
— — —
— Ei Lundqvist pelkää, en minä häntä Lundqvistin vastuksiksi toki.
Jääköön samaan paikkaan, maksan sinne eläkkeen.
— — —
— Ei, Eriksson ei pojasta mitään tiedä. Mahtaisiko tuo tuosta paheta?
En usko. Vaan mitäpä se häneen kuuluu.