— — —
Ha-haa-haa, en suostu!
KAKSOISKASVETTUMA
— Miten sinä painat siinä taas, en jaksa hengittää.
— Niinhän sinäkin.
— Puhuipas, että sinä uskallat puhua, eikö sinua peloita, että lyön sinua, kun suusi avaat?
— Ei. Jos lyöt, käypi se itseesi, painan silloin sinua vielä enemmän.
— Uhalla teet sinä olon sietämättömäksi. Sinä olet kiinni minun ruumiissani. Minun. Minun nesteitäni sinä imet, sydänmehuistani elät. Jos leikkauttaisin sinut irti, mitä sitten?
— Loppusipahan olisi. Sillä eihän sinulla ole omaa ruumista. Minun se on. Minä synnyin ensin ja vanhemman etuoikeudella sen omanani pidän.
— Synnyit ensin, ha-ha-haa. Miten sinä ensin synnyit? Vaan olkoon! Joka on voimakkaampi, sillä on suurempi elämisen oikeus. Sydämeni sykkii. Vaan onko sinulla omaa sydäntä edes? Sydämeni sykkii, raivoaa vihasta. Ah! Siten vihata kuin minä, ei kukaan muu jaksa.