"Niinhän se kuuluu. Ja niinhän sitä minäkin — jotta heitänpä nuo verkot tuonne selkäluodolle, jos sattuisi joku ahven leikillään käväisemään, heitän, heitänpä ja samalla kuulostan tämän vieraan papin pakinata."
"Eihän niitä aina tänne satu, tänne salomaille."
"Eipä ei, ei satu. Se tämäkään lähetyspappi kun ei kuulu pariinkymmeneen vuoteen käyneen synnyinmaassaan."
"Vai ei? No, missäpä keisarikunnassa hän reissaili?"
"Kukapa sen tiennee, missä lie Aahriikan maassa reissaillut."
"Vai Aapriikan."
"Aahriikan."
"No, mitäpä se siellä Riikin maassa kuleksi?"
"Pakanoita, pakanoitapa kuuluu kastaneen."
"Vai pakanoita. No sitä on siellä Riikin maassa vielä niitä pakanoita?"