Aappo jäi huuli lerpallaan ihmettelemään sitä ja piippu unohtui suuhun panematta. Ihmetteli siinä Hukanniemen aitan portailla istuessaan sitä outoa, mitä oli Lassilta kuullut, ei sitä tahtonut oikein tajuta, että oli sellaisia maailmoita ja sellaisia olijoita.
Pääskyset tirskuivat siinä Aapon pään päällä, niiden pesiä kun oli aitan räystään alla. Siinä tirskuivat ja lentelivät.
Loipas pääskyset, ajatteli Aappo, loipas tuoksuiset pihlajat, loipas kukkaiset nurmikot tuohon, tyhjästä kaikki. Miksi, miksi ei siis luonut pakanoita ja niille leipäpuita. Kaiken kun osasi ja kaikki taisi.
Oli kaunis sunnuntai-aamu. Väkeä oli kokoontunut aika lailla siihen Hukanniemen nurmikkopihalle. Näkyiväthän ne tulleen sieltä kotoa Maija, veljen vaimo ja piika Annakin. Totta ne maitse —
Kävi joku töppäisemässä Aapolle kättäkin ja kysyi kuulumiset. Vaan Aappo vastasi yksikantaan. Hänen päätänsä vannehtivat vain nuo uudet aatokset.
Jo ilmaantui pihamaalle itse lähetyssaarnaajakin. Hän oli pitkä ja laiha olio. Hänen eteensä kannettiin pieni, valkoisella liinalla katettu pöytä kukkivan pihlajan varjoon. Ja ristien kätensä aloitti hän kirkollisen toimituksensa, veisasi ensin virren, luki tekstin ja aloitti sitten saarnan.
Hän kuvaili voimakkain värein Ovambomaan ja Ondongan oloja, kertoi lähetyssaarnaajani vaikeuksista ja Jumalan sanan voitollisesta kulusta, miten se saa kokonaiset heimokunnat kuningattarineen kääntymään tähän oikeaan ja ainoaan autuaaksi tekevään oppiin. Ja että tämä työ kantaisi runsaampia hedelmiä, olisi meidän onnellisempien autettava veljiä ja sisaria siellä, sillä ovathan nuo mustaihoiset saman isän lapsia, vaikka me tapaammekin heidät vasta taivaan ilosalissa isän kotona.
Kun virsi oli veisattu, pani lähetyssaarnaaja kiertämään lautasen, johon jokainen sai laskea roposensa. Samalla ilmoitti hän, että häneltä saa tilata lähetyssanomia ja ostaa hyvää kirjallisuutta, parasta mitä suomen kielellä löytyy. Kerääntyihän lautaselle joku kuparikolikko ja pari viisikolmattaista, ja kun kirjallisuus kannettiin pöydälle nähtäväksi, oli siinä ihmistä ympärillä sakeana rykelmänä. Vanhemmat asettelivat silmälaseja nenälleen ja tarkastelivat perusteellisesti kansiluvut. Lukutaidottomille se sattui kirja nurinpäinkin ja he tarkastivat, kunnes kuvista vahingon keksivät. Tutkittiin niitä tarkkaan ja ostettiin viimein mikä viidellä, mikä kymmenellä pennillä osui saamaan. Varsinkin kuvamekkoja olisi ostettu.
Sattui Aapollekin sellainen kuvaniekka ja hän koetti tavailla sitä, vaan eivät silmät saaneet urakkata. Oli siinä neekerin kuvakin. Sekös oli ihme. Piti sitä Lassillekin näyttää.
Kun lähetyssaarnaaja huomasi Aapon hartauden, tuli hän ja kättä lyöden tarjosi hänelle lähetyssanomia.