TOPIAS: Ähää, vai niin, vai tämä se nyt on, ähää.
MIINA: Minähän sitä.
TOPIAS: Niinpä, niinpä näkyy — sen ymmärtää, jotta sitä niinkuin sen miehen puutteessa olet.
MIINA: Noo —
TOPIAS: Noo, noo, joo, ähää — Mitäpä tuosta sitten —
MIINA: Ettäkö ei mitään?
TOPIAS: Mitä, mitäpä tekisi, arvelen. Onkos se talo?
MIINA: On, onhan se talo toki. Mitenkäs muuten.
TOPIAS: Puhui se Amalia —
MIINA: Niin, Amaliahan se puhui minullekin.