TOPIAS: Kysyn, jotta tiedän. Vai ei, noo, eikä muuta rikettä papinkirjassa?
MIINA: Eihän mestari, ei toki. Ja vaatetta on.
TOPIAS: Mikäs siinä sitten.
MIINA: Ja sormukset on.
TOPIAS: Mikä siinä sitten.
MIINA: Minä olen suora ihminen —
TOPIAS: Ethän tuota pahasti kumarakaan näy olevan.
MIINA: Minä puhun näet suoraan: En huonoa tavaraa nyt mestarille kaupittele, kun itseäni kaupittelen. Ihmiseksi minut on tunnettu, ja minulla on hellä sydän.
TOPIAS: Vai on hellä. No, kuppuuta sitä. Näet, minulla kanssa tuo selkä pyrkii jo helläksi, sitä on sitä vikaa itsekussakin, kun on ikää. Vaan jos imaseisi siihen parikymmentä sarvea, niin ehkä se vielä selkänä menisi.
MIINA: Menee se.