JUSSI: En kiellä totuutta. Rahojen tähden nain. Tahi ei. Ne kiinnittivät minun huomiotani ensin häneen. Se avioliitto oli minulle edullinen. Mutta sitten rakastuin häneen toimessani. Oli hänellä rahoja tahi ei, ei se olisi minulle enää mitään merkinnyt. Olin todella rakastunut. Sen Jumala yksin tietää, kuinka silmittömästi olin häneen rakastunut. Hän täytti koko elämäni. Hän oli oikea nainen pikku oikkuinensa. Et aavista, miten hän on joskus tyhmä ja — suloinen. Ja minä hullu, kun laskin hänet käsistäni. Katsos, en itsekään huomannut, miten rakkauteni vähitellen haihtui, tulin välinpitämättömäksi, kun olin varma hänen suhteensa. En ollut enää huomaavainen ja olin valmis katselemaan toisia ja unohdin vaimoni — sinun vaimosi.
YRJÖ: No, no veli.
JUSSI: Minä hullu, hullu, mitä olen minä tehnyt!
YRJÖ: Sinä rakastat häntä vielä, vaimoasi?
JUSSI: Rakastan kuin koira ja pelkään, että teen tyhmyyksiä vaimoni — vaimosi tähden —
YRJÖ: Tee sinä vain.
JUSSI: Ooh, Jumala, enhän minä häntä ansainnut — ja kuitenkaan en voi nähdä, että hän, vaimosi, muuttaa sinun luoksesi, ei, en voi nähdä. (Lyyhistyy epätoivoissaan istualleen.)
YRJÖ: Puhuttele nyt häntä edes. Odota. (Hän hakee sikarilaatikon, menee verannalle polttamaan tupakkaa ja viittaa Ellille, että Elli menisi pitämään seuraa Jussille. Elli tulee arkaillen sisään.)
XIV KOHTAUS.
ELLI: Enhän häiritse?