ELLI: Ei.
JUSSI: Mutta muitahan ei ole. Meijerin konttoristineiti, opettajatar, sisäkkö Manda —
ELLI: Mandasta elä puhu. Se oli erehdys. Ethän häntä olisi voinut ottaa kuitenkaan. Ja olihan se Mandankin syy, että antoi asian kehittyä niin pitkälle. Ai, kirjakaupan Eeva.
JUSSI: Mutta eihän se ollut mitään. Ostin sieltä vain kirjekuoria suuret ko'ot — ja oli vielä serkkusi Iida —
ELLI (harmissaan): No, ei se ollut mitään. Se oli tyhmyyttä. Köyhä ja ruma. Ethän toki olisi ollut niin yksinkertainen, että hänet olisit nainut.
JUSSI: En toki. Vaan muita ei ole.
ELLI: Ha-ha-haa. Vaan näin minä nauran niille kaikille. Minä ymmärrän miestä. Ja avio-onnen pääehto onkin keskinäinen ymmärrys, eikö olekin? Ha-ha-haa. —
JUSSI: Ha-ha-haa. Vaan harvalla onkin sellaista vaimoa, joka osaa nauraa noille mitättömyyksille. Rakentavat niistä ristiriitoja. Vaan me emme, me nauramme. Ha-ha-haa —
ELLI: Ha-ha-haa —
JUSSI: Ja olihan minulla sitten tosiaankin aivan pieni, joutava juttunen. Jokohan sinä sitä tarkoitit?