ELLI: Haa — ikäänkuin se ei olisi sama kuin tapaus.
JUSSI: Se ei ole sama.
ELLI: Se on sama. Mahdollisuus on sama kuin tapaus! Jos sinulle on mahdollista varastaa, vaan ei ole tilaisuutta siihen, etkö ole varas tahi samanarvoinen kuin varas?
JUSSI: Enhän minä ole aikonut varastaa.
ELLI: Et. Vaan tehdä aviorikoksen ja törkeän. Se sinulle olisi ollut mahdollinen.
JUSSI: Mutta, Elli rakas —
ELLI: Ei mitään rakkaaksi mainitsemisia, pyydän. En tahdo olla sen yleisen rakkauden esineenä. Sanoithan, ettet henkisestä puolesta välitä.
JUSSI: Mutta oletko sinä sitten niin henkinen, Elli?
ELLI: Onhan minulla ainakin erikoisuuteni. Ja kuvittelin, että minun erikoisuuteni sinua tyydyttäisi. Sitähän aina ennen vannoit. Ja minä hullu uskoin. Uskoin, että juuri minä sinua tyydytin. Kuvittelin, ettei muut pystyisi kilpailemaan sinun rakkaudestasi, kuvittelin, että aina saisimme elää rauhassa noilta eroajatuksilta ja sivurakkauksilta.
JUSSI: Elli —