JUSSI: Vai äksyyksissään?
TOPIAS: Tuntenee tuo atteikkari tuon akkasen olion. Minkä se päähänsä saa, et sitä sieltä pois ota. No, tämä oli saanut päähänsä sen, että kuolla pois, kun ei kahvia kyllikseen saanut, ja hyppääpäs kiusoillasi järveen. Märkäähän se on vesi, se on tietty, niin totta ne keuhkot siitä itseensä otti. No, ovatpa, ovatpa akan keuhkot samaa maata kuin akkakin. No, sitäpähän sieltä hakikin, kuolemataan.
JUSSI: Joudupas sitten tohtoriin.
TOPIAS: Vaan jos se siitä elämään kuontuu, niin se ähittelemään, jotta tulipas ukolle hätä. Ei, ehei, ei sitä tohtoriin toki. Ja voipipahan se olla siellä selvinnyt jo ilman tohtoriakin.
JUSSI: No?
TOPIAS: No, mikäs, sitten ei siihen tohtoriloita kaivata, pappi vain. Ei siinä sitten kupparikaan auta, jos se niille markkinamatkoilleen läksi.
JUSSI: Etkö sure?
TOPIAS: Mitä se surulla paraneisi. Ja johan se ähitteleisi, jos sen tietäisi.
JUSSI: Voisi ähitellä.
TOPIAS: Ja eipähän se maailma yhden vaimon varassa liene. Kovin tämä oli terhakka, kovin terhakkata se oli. Ja äkeissään se kuolee, jos kuolee, niinkuin se uhkasikin. Ja aina se on Riittastiina sen päänsä pitänyt, ei se muita kuule.