YRJÖ: En ihmisten, en sinun, en itseni, enkä Jussin. Sinähän olet hullu, ihan lapsellinen päähänpistoinesi.
ELLI: Kaikkien erojen, kaikkien onnettomuuksien syynä ei ole kummempia päähänpistoja.
YRJÖ: Mutta tämäpä lääkitään ajoissa.
ELLI: Kuka lääkitsee?
YRJÖ: Jussi.
ELLI: Ei ikinä. Uskotko nyt, kun minä sanon, että ei ikinä. Ei millään tule elämä enää entiselleen. Yrjö, sinun täytyy auttaa minua, ottaa minut luoksesi. Minä lupaan olla sinulle hyvä. Sinä kaipaat vaimoa, sinä olisit ottanut minut ennen, ja sinä sanoit minua eilen vahingossa rakkaaksi. Sinä pidät minusta, elä tingi. Minä olenkin oikeastaan hyvä. Minä en ole vain päässyt kehittymään vierasten käsissä — näethän, kuinka minä olen avuton, kuinka minä tarvitsen sinua, minä tarjoudun sinulle, sinulla ei ole sydäntä työntää minua luotasi. (Painautuu Yrjön syliin, joka vastustaa ensin, vaan ei voi sitten Ellille enää mitään.)
ELLI: Yrjö, sinä olet ainoa turvani. Näin, Yrjö, näin on niin hyvä olla. Jos sinä minut jätät surmaan itseni. Vaan ethän jätä, et koskaan minua jätä?
X KOHTAUS.
JUSSI (tulee): Mitä sinä teet, Yrjö?
YRJÖ: Kysy vaimoltasi, mitä hän tekee.