Akseli nosti päätänsä työstään ja katsoi ihmeissään.
"Miksi?"
"Siksi vain."
"Sinulla on sittenkin ikävä täällä maalla?"
"Ei mutta palkankin puolesta."
"Palkkojako sinä vain ajattelet?"
"Onhan pakko niitäkin ajatella."
Ainan ääni oli Akselista ärsyttävän rauhallinen.
"Ei tarvitse. Sinun ainakaan. Minä kyllä niistä huolen pidän."
"Jaa — ei ole sanottu."