"Johan", sanoi Anna Maria miehellensä, "hae!"
Johan toi viinikarahvin ja juomalasin, johon kaatoi.
Berta joi, kaatoi itse uudelleen, joi senkin ja painui sohvaan istumaan.
Toiset katsoivat äänettöminä.
Punaiset pilkut olivat kohonneet Bertan kalpeille kasvoille, suupielet olivat vääntyneet katkeroiksi, mutta silmien hurja välke himmeni hiukan.
"Olin tukehtua", sopersi hän.
Toiset eivät saaneet sanaakaan suustansa.
Sitten kysyi Anna Maria arasti:
"Mikä sinulle tuli?"
"Mikäkö tuli! Onni, mies tietysti, ha-ha-ha-haa", hänen naurunsa särki korvia, vihloi sydäntä.