"Äiti!"
"Niin, lapseni!"
"Vääriä teitä minä kuljin, koko elämäni erehdyin. Mitä etsein minä, mitä luulin minä? Eikö kaikki ole, niinkuin olla voikin. — Ja mitä, mitä minä olisin, jos elämää en saanut?"
"Mutta tuskat, joita sinä kärsit."
"Kärsinkö, nautin tuskistakin, sairas ja tyhjä oli sydämeni, ja millä sitä täytin, oli tyhjää kaikki, ei ollut suuruutta, ei pienuutta, ei mitään, mihin uskoin, elämän suora yksinkertaisuus kaikkialla."
"Niin."
"Ja jos tunnet sen, tunnet itsesi, aavistat kaikki ja rauhan saat."
"Niin, niin."
* * * * *
"Äiti!"