TOHTORI: Kerro minulle kotoasi.
TERESIA: Mitä sieltä? Sieltä ei ole mitään kerrottavaa. Siellä on ikävää ja harmaata. Illat pitkät ja sydän raskas. Niin, mitään muuta ei olekaan.
TOHTORI: Oletko onneton?
TERESIA (kevyesti): Miksi onneton? Ikävä ja yksitoikkoisuus ei ole sama kuin onnettomuus. Ei. Onneton en ole.
TOHTORI: Ja miehesi?
TERESIA: Mitä hänestä. Hän on kunnon mies. Olen häneen tavallaan tyytyväinen.
TOHTORI: Mitä sanot?
TERESIA (hymyillen): Mitä minun pitäisi sitten sanoa?
Äänettömyys.
TERESIA: Mitä ajattelit, kun otsasi yli kulki synkkä pilvi?