EKBOMSKA: He. Se kun leikittelee. Olipa lapsi vaikka itsensä kuvernöörin, ei Ekbomskan suusta se tieto ulos tulisi. On sitä toki siksi ihmisyyttä ja naisellisuutta.
MIINA: Ja kuntoa vielä tämän ajan naisissakin. Ja niin kauniisti kun
Ekbomska usein sanoo, että moni asia ei puhuen parane.
Hallinen kohoaa portaita, paperikäärö kädessä.
EEVERTTI: Mitä nyt?
HALLINEN: Lakosta ilmoitan.
EEVERTTI: Sinä sitä liikut vain maailmanparannuspuuhissa. Vaan mikä on pahinta, on täällä. (Painaa rintaansa.) Mitenkäs sen ajattelit parantaa?
HALLINEN: Se paranee vähitellen, kun olot paranevat.
EEVERTTI: Jaksatko odottaa, kun et jaksa pienempien seikkojen parannusta odottaa?
HALLINEN: En jaksa.
EEVERTTI: Vaan piru se nauraa teille, ja Jumala on vanhoillinen. Ketä on sitten puolellanne?