JYNKKÄ (katsoo heitä kauhistuneena. Hän koettaa nostaa kättänsä, saa vaivoin sanotuksi): Sinun vaimosi — lapseni, lapseni — Mikä kirous painaa meitä? (Vaipuu tuolille.)
ARTTURI: Valheen kirous. Vaan se ei paina tulevia, ei meidän lastamme, joka syntyy kohta.
JYNKKÄ (voihkaisten kuin satutettuna, syyllisenä): Minä, — minä, mitä olen tehnyt — ah, aah — (painaa sydäntään ja vaipuu kuolleena paikoilleen).
ELIINA: Kauppias kuolee. Voi, miksi sanoit sen hänelle?
ARTTURI (painuu isoisän eteen): Ukki, ukki, rakas ukki — ei kuule.
(Eliinalle.) Hae tohtoria! (Eliina menee.)
ARTTURI (tuskissaan): Mitä minä olen tehnyt? Mitä olen minä tehnyt, minä onneton, mitä olen tehnyt?
Esirippu.
KOLMAS NÄYTÖS
Kyökkikamari. Oikealla seinällä vanha, aukivedettävä sohva, perempänä ovi, nurkassa uuni. Peräseinällä uunin vieressä ovi, vasemmassa nurkassa Eliinan sänky uutimineen. Vasemmalla seinällä piironki. Vieressä pieniruutuinen ikkuna, jonka edessä on yksinäinen verenpisara. Keskellä lattiaa suuri, pyöreä pöytä ja sen ympärillä vanhoja, erilaisia tuoleja. Pöydällä juomatavaroita. Muuten raskaan ja painostavan näköistä.
Iisakki nukkuu sohvalla. Miina ja Eevertti tanssivat ja laulavat: